Matka on lopuillaan Uuden Seelannin osalta, ja on yhteenvedon aika.
Kuluneet vajaat kaksi kuukautta ovat olleet tapahtumarikkaita, ja antaneet mahdollisuuden nähdä ja kokea luontonsa puolesta yksi maailman eristyneisin kolkka. Täältä löytyy m.m. useita eläin- ja kasvilajeja, joita ei tavata muualla. On tavallaan ikävä että alkuperäistä luontoa on ihmisen toimesta niin vahvasti muokattu, mutta mitä siitä on säilynyt, pyritään nykyisin kaikin keinoin suojelemaan. Kuten olen jo todennut, luonnon monimuotoisuus on vertaansa vailla, ottaen huomioon maan pieni koko.
Tätä maata asuttaneet ihmiset ovat kaikki tuoneet mukanaan jotakin kulttuuristaan, kuitenkin toisiaan kunnioittaen, ja tehneet siitä siten yhden maailman suvaitsevimmista yhteiskunnista. En ole täällä ollessani havainnut minkäänlaista muukalaisvastaisuutta. Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluminen kieltämättä näkyy melko vahvana, mutta päällimmäisenä on kuitenkin vahva kansallinen itsetunto ja yhtenäisyys, sekä asiaankuuluva ylpeys.
Selkeästi on kuitenkin nähtävissä m.m. maoreiden muuta kansaa heikompi sosiaalinen tila. Köyhyyttä näyttäisi esiintyvän tässä kansanryhmässä muita enemmän. Se että maoreiden kulttuuri kuitenkin näkyy niin vahvana arkielämässä, on osoitus siitä että se on tunnustettu ja arvostettu osa maan identiteettiä. Minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua muutamaan maoriin, ja ainakin he olivat ihan huipputyyppejä.
Pohjois- ja eteläsaari eroavat toisistaan melko paljon. Teollisuus ja kauppa on keskittynyt pohjoissaarelle ja muovannut yhdyskuntarakennetta eri suuntaan etelään verrattuna. Noin 2/3 maan asukkaista löytyy pohjoissaarelta. Kaupungit ovat suurempia ja niitä on enemmän, sekä myös tieverkosto on tiheämpi. Eteläsaari on selkeästi maatalousvoittoinen, turismin ja kotimaanmatkailun ollessa toinen pääelinkeinoista.
Itse viehätyin enemmän eteläsaaren luonnosta ja sen luonnonläheisistä, iloisista ihmisistä. Elämänrytmi on myös pohjoista rennompi. Yhteiskunta sellaisenaan ei kovin paljon poikkea suomalaisesta, ja siksi tänne on helppo sopeutua. Matkailijan on kuitenkin hyvä huomioida, että tästä johtuen myös hintataso on melko lähellä kotona totuttuun.
Kustannusten kurissapitämiseksi olen itse esim. suosinut meillä lähinnä matkailumaja-tyyppistä, täällä backpacker-nimellä kulkevaa majoituspalvelua, joka on hyvin suosittu kaiken ikäisten matkailijoiden parissa. Edullisen hintansa lisäksi ne ovat lähes poikkeuksetta siistejä ja hyvin hoidettuja Mukava piirre niissä on myös luonteva ihmisiin tutustuminen ja matkakokemusten vaihtaminen, valtaosa vieraista kun on omatoimimatkailijoita.
Matkustustapoina kaksi on ylitse muiden.
Bussit ovat ilmastoituja ja mukavia. Erikoispiirteenä lisäksi mainittakoon erityisesti eteläsaaren kuljettajat, joista monet toimivat leipätyönsä ohella kuin matkaoppaat konsanaan. He kertovat hyvin seikkaperäisesti matkanvarrella sijaitsevien paikkojen historiasta, lisäksi hyvällä huumorilla maustettuna.
Toinen vaihtoehto on auton vuokraaminen, tai jos maassa oleskelu kestää kuukausia, käytetyn auton ostaminen. Tämä on hyvä vaihtoehto jos matkustaa useamman hengen voimin. Vasemmanpuoleinen liikenne voi kyllä alussa tuntua hankalalta.
Loppukaneettina voin todeta että kokemukset matkan varrelta ovat selkeästi ylittäneet ne suuret odotukset, jotka sille asetin. Lampurin hommiin en tosin päässyt, johtuneeko vasenkätisyydestä, mutta hauskaa on ollut ja olen nauttinut joka hetkestä.
Meri Kirihimete!
THE END
To be continued..., but that's another story.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti