Reissu on nyt puolessavälissä Uuden Seelannin osalta, ja on yhteenvedon aika.
Eteläsaari on ulkoilmaelämästä pitävän unelmakohde, on harrastus mikä tahansa. Täältä löytyvät kaikki edellytykset talviurheilulajeista syvänmeren sukellukseen, ja niiden ympärille on syntynyt teollisuuteen verrattavissa oleva palveluiden tarjonta.
En tiedä onko luonteenlaatu täällä meistä niin poikkeava, mutta palvelu tuntuu toimivan saumattomassa yhteistyössä ilman näkyvää vastakkainasettelua. Valtio ja maakunnat, kuntia unohtamatta, ovat tässä myös vahvasti mukana.
Luontonsa puolesta saari on kuin maapallo pienoiskoossa. Luonnon monimuotoisuus on häkellyttävä. Kaikki ilmastovyöhykkeiden luontotyypit tuntuvat olevan täällä edustettuina, vaikka alue kokonaisuutena on hyvin pieni.
Saaren maisemaa hallitsee etelästä pohjoiseen ulottuva vuoristojono, jonka korkein huippu ulottuu n. 3800 m korkeuteen.
Omien kokemusten pohjalta länsi- ja pohjoisrannikko luontoelämyksineen teki suurimman vaikutuksen.
Ihmiset olivat kaikkialla ystävällisiä ja välittömiä, samalla tavalla kuin Itäsuomessa. Tuntui että ihmisistä välitetään, ja että asiat tapahtui joustavasti ihmisten ehdoilla.
Vietin eilen iltaa eräässä sataman monista kuppiloista. Alueella ei enää ole varsinaista satamatoimintaa, vaan alue on muutettu liike- palvelutoimintaan. Julkista tilaa koristaa kauniit kivetykset ja taideteokset. Autoilla ei ole tänne asiaa. Ihmiset silminnähden nauttivat nauttivat ja viihtyvät tässä kiireettömän tuntuisessa ilmapiirissä. Olo oli vähän kuin Itäsatamassa kauniina heinäkuun iltana.Muutaman satamassa vietetyn tunnin aikana tarjosin tulta 27 tupakoitsijalle. Ymmärrätte varmaan että juttuseuraa riitti.
Tehtyjä huomioita:
-täällä on käynnissä turnaus nimeltä North underwater hockey Wellington 2012 ...
-tulta vailla olevien tupakoitsijoiden määrä
PS. Stenalle terveisiä, nu är jag i Wellington!;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti