Ihmettelin tässä kuluneella viikolla, kun katujen varrelle ilmaantui punaisia muovilaatikoita täynnä tyhjiä pulloja ja säilyketölkkejä. Tällaisia laatikoita oli jokaisen talon tonttiliittymän yhteydessä, joidenkin kohdalla useampikin laatikko.
Vuorivaellukselta palatessani näin kuinka keräilyauto tyhjensi laatikoita. Täällä lajitellun jätteen keräys on järjestetty tällä tavalla. Ihmiset raijaavat kerran viikossa jätteet kadunvarteen, mistä jäteauto ne sitten käy noutamassa. Aika kätevää, varsinkin jos ei omaa autoa.
Mielessä kävi myös miten yhteisöllä on mahdollisuus valvoa naapureiden juomatottumuksia. Siinä laatikot oli jalkakäytävällä kaikkien nähtävillä. Täytyy kyllä myöntää että pulloja oli paljon viikon edestä, mitä nyt tuollaiseen arviolta 30 litran vetoiseen laatikkoon mahtuu, ja kaikilla oli ainakin yksi täysi laatikko. Mutta ei nyt aleta moralisoimaan, tavat ja tottumukset kullakin. Vaikuttaa myös siltä että valtaosa ihmisistä juo olutta tai viiniä ruokajuomana. Minua on nimittäin katsottu epäuskoisesti, kun olen tilannut maitoa esim. aamiaisen yhteydessä. Just one large, cold ordinary milk please!
Bay of Islands on Uusi Seelantilaisenkin mittapuun mukaan nähtävyys joka jokaisen on koettava, ja tämä on nimenomaan tehtävä mereltä käsin. Risteilyaluksia tähän tarkoitukseen kylästä löytyy neljä kappaletta, jotka tekevät n. 4 tuntia kestävän risteilyn kahdesti päivässä. Itse valitsin myöhemmän, klo. 13:30 lähdön.
Reitti kulki korkeiden vehreiden saarten lomitse. Delfiinien bongaus on yksi retken kohokohdista, ja kyllä niitä tälläkin matkalla nähtiin. Iso parvi (en enää muista lajia, taisi olla joku pullo...) näitä kierteli pitkän tovin alusta. Parvessa oli yksi n. puolimetrinen poikanenkin.
Saarten turkoosin veden värjäämät hiekkarannat olivat kerrassaan upeita. Monissa näistä poukamista oli vene tai kaksi ankkurissa, ja miehistö rannalla lekottelemassa. Heh, heh,...
No joo, ollaan sitä ennenkin merellä oltu ja nähty kauniita maisemia kesäisessä kotosuomessa. Ei tämä nyt sentään niin erikoista ollut, kuin minulle uskoteltiin. Yhdytte varmaan kuvat nähtyänne näkemykseeni.
Olen tässä ajatellut että luojan kiitos paluuseeni on vielä aikaa. Voisi muuten tulla nenä kipeäksi. Kia kaha, ja ajatelkaa positiivisesti.
Kuvien järjestystä en vielä ole oppinut muuttamaan, mutta teksti kuuluu jäteauton yhteyteen, ja loput onkin jonnenjoutavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti