Tätä kaaosta täällä Thaimaassa aikani seurattuani, olen oivaltanut paljon asioita jotka aluksi tuntuivat täysin käsittämättömiltä. Sekavasta kokonaisvaikutelmasta huolimatta, kaikki toimii. Mikäli (kun) jokin ei toimi, sata ukkoa lähtee liikkeelle ja "fiksaa" homman. Ikinä ei kuitenkaan tehdä enempää kuin asian kuntoon saattaminen edellyttää, ja sen jälkeen mennään päikkäreille. Aivan loistava filosofia. Töitä riittää kaikille, mutta kenellekään ei tule stressi tai burnout.
Ehkä meilläkin olisi tästä jotain opittavaa. Kaiken ei aina tarvitse olla viimeisen päälle laitettua, ja kaikkea ei ehkä tarvitse hankkia vain sen takia että sitä saattaa jossain vaiheessa tarvita, tai että se on kivaa. Tämänkaltaisen uudelleen ajattelun myötä myös elämiseen tarvittavan rahan määrä laskisi, ja ei tarvitsisi tehdä niin paljon töitä.
Se ei käytännössä kuitenkaan ole mahdollista. Verotulojen pieneneminen johtaisi m.m. perusturva ja muiden julkisten palveluiden romahtamiseen nykyisessä muodossa. Elintason mittarinakin käytetyn bruttokansantuotteen laskeminen on länsimaisen ajattelutavan mukaan mahdoton, ja sillä on vallitsevan ajatusmallin pohjalta ainoastaan ikäviä jälkiseurauksia. Niin, mutta voidaanko nyt paremmin kuin 30 vuotta sitten? Härpäkettä on kotona jos jonkinlaista, mutta miten on elämänlaadun kanssa?
Nämä on tällaisia auringossa lämmenneiden aivojen tuottamia tuumailuja, joista puuttuu todellisuuden taju. Kyllä siperia vielä opettaa.
Tehtyjä huomioita:
-pisuaarit on sopivalla korkeudella
-kartoilla ei tee mitään ja tieviittoja ei ole
-akat höpöttää vieläkin enemmän kuin kotona
-kuningas on KINGI
-cup on muotisana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti