En tiedä, tekeekö helppo elämä ihmisestä välinpitämättömän, vai onko kyse vaan siitä että kaikkeen tottuu. Helpolla elämällä tässä yhteydessä tarkoitan olosuhteita, joissa eläminen on mahdollista melko pienin ponnistuksin. Lämpöä on riittävästi ilman sähköä ja polttopuita, ja ravinnon löytää lähimmästä puusta. No joo, tämä jälkimmäinen oli aika banaali, vaikka aika usein kuultu yleistys. Luulen että asian ydin kuitenkin kävi ilmi.
Edellä oleva oli johdatus kysymykseen miksi näyttää siltä, että kehitys on pysähtynyt isossa osassa vanhan kulttuuritaustan omaavissa valtioissa, vai onko? Näyttääkö se vaan länsimaisin silmin tarkasteltuna siltä. Esimerkiksi onnellisuutta on viime aikoina jostain syystä alettu mittaamaan, ja vastaukset ovat monen mielestä olleet melko yllättäviä. Tulokset ovat osoittaneet että korkea ns. elintaso (mittarina bkp) ei välttämättä ole onnellisuuden tae. Arvokkaimmiksi asioiksi ovat osoittautuneet ystävät ja läheiset ihmiset, turvallisuus, terveys jne., eli ihan peruskamaa. Tämä mielestäni osoittaa sen että kaiken ei välttämättä tarvitse olla sitä miltä näyttää. Pääasia on että homma toimii, ja mahdollisimman monella on hyvä olla.
Lähdin tänään heti aamusta liikkeelle, tarkoituksena tehdä päivän retki Doi Inthanon kansallispuistoon. Puisto on yksi maan kuudesta kansallispuistosta, ja käsittääkseni niistä vanhin. Retken ohjelma pitää sisällään vierailun kahteen vuoristoheimokylään viidakon läpi patikoiden, ja käynnin Thaimaan korkeimman vuoren huipulle.
Minut oli määrä noutaa klo. 8:30, mutta jo jonkin aikaa maassa oleskelleena, tiesin että aikatauluissa on n. 50 minuutin pelivara. Molempiin suuntiin. Olin siis valmis jo puoli kahdeksan aikoihin. Ainoa tuska jonka tunsin, oli aamiaistarjoilun alkaminen vasta kello kahdeksan tietämillä. Ehtisinkö juomaan aamukahvit ennen lähtöä?
Istuin hermostuneena tarjoilutilan ulkopuolella ja ilahduin suuresti, kun asiasta vastaava neiti ilmestyi paikalle heti kahdeksan jälkeen. Ilmoitin hänelle että jätän aamiaisen tänään väliin, mutta kahvi kyllä kelpaisi. Hän lupasi laittaa sen heti tippumaan.
Kahvinautinnon varmistaakseni ajattelin tavallisuudesta poiketen hoitaa myös restroom-rutiinit pois alta ennen kahvia. Pöntölle istahdettuani kuitenkin kuulin autontorven äkäisen älähdyksen. Voi V..., nyt ne on täällä! Kesti ainoastaan vajaa minuutti kunnes edellä mainitun neidin ääni -koputuksen säestyksellä- kuului oven takaa; Sir, your car is hier. Vastasin; i'm on the toilet, five minutes!
Antoivat kuitenkin vielä tämän lisäksi aikaa kaataa "take away" kahvin kuppiin, jonka sitten lava-auton lavalla istuessani, näitä kuoppaisia teitä ajeltaessa, kaadoin puoliksi pitkin poskiani ja loput syliini. Mutta se siitä, vähän heikommasta alusta huolimatta hieno päivä kokonaisuudessaan. Itse reissusta enemmän seuraavassa päivityksessä.
Kuvissa nykyiset saniteettitilani lemmikkieläimineen. Lajia en vielä tiedä, mutta toivottavasti myrkytön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti