28.04.2013, Phitsanulok, Thaimaa

Tässä taitaa olla tämän reissun viimeinen päivitys. Yritän seuraavassa vähän ruotia mennyttä ja summata kokemaani.
Alkajaisiksi on todettava että yhtään ei kaduta. Matka on ollut sitä mistä olen aina uneksinut, seikkailu vailla vertaansa. Matkaan olisi tietenkin voinut lähteä jo nuoremmallakin iällä, mutta perheen perustaminen ja siihen liittyvien velvollisuuksien ja vastuiden hoitaminen on ollut etusijalla. Ja kun aloittaa hyvissä ajoin, voi elämästä nauttia myös tähän malliin kohtalaisen terveenä keski-ikäisenäkin.
Iän mukanaan tuoma kokemus on ehkä ollut myös eduksi siinä mielessä, että on paremmin ymmärtänyt näkemäänsä ja kokemaansa, sekä osannut verrata sitä omiin lähtökohtiinsa paremmin kuin mitä nuoremmalla iällä olisi kyennyt. Nuorempana olisin luultavasti jäänyt tälle tielle, mutta mitä se sitten olisi tuonut mukanaan on jo ihan toinen juttu, jota ei kannata edes miettiä. Olen hyvin tyytyväinen ja ylpeä eletystä elämästä. Mitään en vaihtaisi.

Tässä on myös ollut hyvää aikaa miettiä elämäänsä kokonaisuutena, menneisyyttä, tätä hetkeä ja tulevaisuutta, sekä ennen kaikkea sitä mikä elämässä on olennaista. Tämä olennaisen syvällinen pohdinta yhdessä eletyn ja koetun kanssa, on auttanut paremmin ymmärtämään elämän perusasioita ja myös asettelemaan näitä osin uuteen tärkeysjärjestykseen. Tuntuu että moni asia on sen myötä selkeytynyt, ja on löytynyt tietynlainen mielenrauha.
Tässä ei nyt ole kyse mistään valaistumisesta tai uskoon hurahtamisesta, vaan ihan elämän perusasioista, elämänarvoista. Tuntuu että siellä kotioloissa ei ole riittävästi aikaa tai mahdollisuuksia miettiä ja keskustella näistä jutuista. On tietenkin selvää että etäisyys kaikkeen kotona olleeseen on myös helpottanut pohdintaa. Asioita on pystynyt tarkastelemaan ikään kuin ulkopuolisen silmin.

Monia varmaan kiinnostaa mitä tällainen lysti maksaa. Rahaa palaa, myönnän sen, mutta tärkein pääoma löytyy korvien välistä. Jos sitä löytyy riittävästi matkalle lähtöön, niin raha ei ole esteenä. Perustarpeet saa tyydytettyä hyvinkin pienen matkakassan turvin, ja ainahan voi välillä tehdä ihan rehellistä ansiotyötä. Olen myös huomannut että avustusjärjestöt ovat auliita ottamaan palvelukseensa kielitaitoista väkeä.
Kielitaidosta puheenollen englannilla pärjää hyvin, Thaimaassa jopa suomenkielellä,  jota valtaosa kansasta ymmärtää yhtä huonosti kuin englantia. Tämä tosiseikka on aiheuttanut monta kommellusta matkani varrella, mutta rento suhtautuminen asioihin on tehnyt niistä lähinnä huvittavia puolin ja toisin.

Miten tästä eteenpäin? Kyllähän se on niin että kun pääsee reissaamisen makuun, niin sille ei näy loppua niin kauan kun on terveys tallessa. Tämä kiihtyvällä vauhdilla rappeutuva ruumiini on siis avainasemassa, ja siksi tulen panostamaan sen hyvinvointiin monipuolista liikuntaa lisäämällä (liitteenä eräältä liikunnanohjaajalta saamani ohjeet). Aion jatkaa b,e2 ja r vitamiinien nauttimista säännöllisesti, sekä henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi jatkaa keskusteluita herra Changin ja hänen kollegoidensa kanssa.

Nyt keskityn elämään tätä hetkeä ja aika näyttää mitä kaikkea mielenkiintoista ja jännittävää tulevaisuus tuo tullessaan.

Hauskaa vappua, ja olkaa ihmisiksi.

15.4.2013, Phuket

No niin, häät on vietetty ja on arkeenpaluun aika. Valtaosa vieraista lähtee tänään kotiinpäin ja ovat töissä jo loppuviikosta. Häät sujuivat kaikin puolin hyvin, ja kaikilla oli hauskaa. Ohjelmaa on riittänyt myös häiden jälkeen kaikenlaisten retkien ja yhteisen oleskelun merkeissä, joten aika ole kenellekään käynyt pitkäksi. Itse olen ainakin täysin valmis rauhoittumaan arjen rutiineihin.

Lähden vielä kerran pohjoista kohti tutkimusmatkalle. Tämä turistien varaan rakennettu Thaimaa on jo käynyt tutuksi ja haluan vielä nähdä maata aidoimmillaan.

7.4.2013, Phuket

Kaikki vieraat ovat saapuneet, ja häävalmistelut ovat loppusuoralla. Ainoa mikä vielä puuttuu on piano. Kun se löytyy, voidaan heittäytyä häähumun valtaan.
Pahin helle on ainakin toistaiseksi helpottanut. Häävieraiden kannalta asia on hyvä, sillä jokaiselle lämpöön sopeutuminen kestää oman aikansa. Menneellä viikolla saatiin parina yönä myös sadetta, joka on ollut ihan paikallaan. Viimeksi sadetta saatiin helmikuussa ja vettä on viime aikoina jouduttu kuljettamaan säiliöautoilla. Myös luonto on kärsinyt veden puutteesta, ja vihreitä nurmikoita ei juuri näy.
Tällä kerralla jätän tarinoinnin tähän. Liiitän muutaman ihmettelyä aiheuttaneen kuvan, kuva kun tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Seuraavassa kuitenkin lyhyet kuvatekstit.

-rakenteilla oleva kerrostalo jota rapataan bambutelineiltä ja paikallista sähkönjakelulinjaa
-pisin näkemäni kieltosymbolikilpi
-sadevesiviemärin kansi yleisellä tiellä

1.4.2013, Phuket

Täällä taas ollaan. Tytär sulhasineen saapui samana päivänä alkuviikosta, ja oli todella mukava tavata taas pitkästä aikaa. Tässä ollaan viime päivinä tehty vähän valmisteluja häitä silmällä pitäen, ja puitteet alkavat olemaan kohdallaan. Nuoripari kävi tilaamassa häävaatteet, joiden pitäisi valmistua alkuviikosta, ja itse sain Kuala Lumpurista hankittua paidan, kengät ja sukat. Pukuhan minulla jo on.
Hääpuhe on kai omalta osaltani ainoa jota en vielä ole saanut valmiiksi. Toisaalta luulen pystyväni hoitamaan sen ilman mitään paperilappusia. Tunnen molemmat verraten hyvin, ja omat tunteet ja ajatukseni pystyn varmasti pukemaan ymmärrettävään muotoon ilman valmista tekstiä, toivottavasti. Jäädään odottelemaan häävieraita.

Eilen oli tämän kevään kuumin päivä. Elohopea kipusi 44 asteeseen varjossa. Olen omalta kohdaltani huomannut miten liike lämmön myötä hidastuu, ja jalka ei enää nouse reippaaseen kävelyyn. Tämän myötä olen omaksunut paikallisen varvastossuhiihdon. No, meikäläiseltä hiihtoa harrastaneena se luonnistuu yllättävän hyvin. Luisto-ominaisuudet eivät ole ihan parhaimmasta päästä, mutta pitoa löytyy sitäkin enemmän. Ei lipsu, ei.

Tällaisia ajatuksia allasbaarin äärellä.

24.3.2013, Kuala Lumpur

No niin, formulat on sitten ajettu tämän osakilpailun osalta ja siinä kävi niin kuin kävi. Ei siitä sen enempää. Gunnareitten konsertti se puoleen oli ihan jees.
Kävin  muuten aamulla vierailulla Petronas Twin Towerissa. Oli aika huikeat näköalat. Alempi näköalatasanne oli 170 metrin korkeudessa, 41. kerroksessa. Ylempi oli kerroksessa 83. Korkeuseroa kertyy kokonaista 370 metriä merenpinnasta.

Olen tässä kuluneina päivinä kulkenut keskustaa ristiin rastiin ihmetellen milloin mitäkin. Kävin m.m. kuusi kerrosta korkeassa elekroniikkatavaratalossa. Pinta-alaa tässä rakennuksessa oli varmasti saman verran kuin Vantaan Jumbossa. Oli puhelinta, tietokonetta, kameraa ja näiden lisälaitteita. Kodinkoneita täällä ei myyty. Niitä varten löytyy omat tavaratalot.
Tällä hetkellä istun neljä kerrosta korkeassa "tavaratalossa", josta löytyy ainoastaan ravintoloita. En ole laskenut, mutta niitä on varmasti lähemmäs 100. Ruokaa löytyy joka makuun. Ruuasta puheen ollen, olen maistellut kaikenlaisia paikallisia herkkuja ja hyvää on ollut. En ole ole vaivautunut aina edes kysymään mitä lautasella on (monta kertaa ehkä parempi...), mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kaikki on ollut oikein makoisaa. Ravintolaruuan hinta on täällä suunnilleen sama kuin Thaimaassa.

Joukkoliikenne toimii täällä hyvin. Ensimmäistä päivää lukuunottamatta, olen liikkunut bussilla, junalla, monorailillä, metrolla ja tietenkin jalan. Kaikki toimivat erinomaisesti tiheällä aikataululla, ja ovat todella edullisia ja lisäksi ilmastoituja. Ahneita taksikuskeja ei tarvita jos viitsii nähdä vähän vaivaa.

Äsken tuossa kävellessäni ihmismassojen seassa, ajattelin itsekseni että on ihan mukava taas palata pikku Phukettiin. Suurkaupungin sykkeeseen on aina välillä hauskaa heittäytyä, mutta kaipaan taas vaihteeksi vähän rauhallisempiin kuvioihin. Päätän raporttini tähän.

23.3 2013, Kuala Lumpur, Malesia

On aika yllättävää kuinka paljon nämä naapurimaat, Thaimaa ja Malesia eroavat toisistaan. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi ympäristön siisteyteen. Täällä on selkeästi siistimpää. Thaimaasta tuttu kaoottisuus liikenteessä, tuntuu täällä myös olevan paremmalla mallilla. Yksi syy saattaa olla mopojen vähäisyys verrattuna Thaimaaseen.
Eräs asia on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin malesialaisten englanninkielen taito. Toistaiseksi kaikki tapaamani ihmiset ovat kyenneet kommunikoimaan englannin kielellä. Aluksi oli vähän vaikeuksia vaihtaa Thaimaasta omaksuttu kapulakieli normaaliin englantiin, mutta huomattuani yleisen kielitaidon tason, on taas ollut mukava keskustella ihmisten kanssa milloin mistäkin.
Malesia on pääosin islamin uskoinen, ja tämän huomaa hyvin katukuvassa. Ero arabeihin vaikuttaa kuitenkin suurelta. Uskon islamin täällä olevan melko vapaamielinen muita uskontoja kohtaan, ja esimerkiksi mitään joka öistä laulantaa en ole täällä kuullut. Asia mistä länsimainen kuitenkin uskonnon huomaa on alkoholin hinta. Esimerkiksi pullo olutta maksaa n. 6€.
Yleiskuva on että täällä ollaan vähän vauraampia kuin Thaimaassa, mutta ahneutta kyllä täälläkin ilmenee. Pahimpia tuntuu olevan taksikuskit, jotka ovat kaikkialla tyrkyllä, ja jotka ehdottelevat hintoja jotka suomalaisella häveliäisyydellä jäisivät sanomatta. Olen jo muutamaan otteeseen sanonut, että painu nyt v...n. Ovat ilmeisesti ymmärtäneet ja häipyneet.

Olin tänään Sepangin radalla tutustumassa formulasirkukseen. Aika samanlaista kuin motogp moottoripyörä puolella. On jos jonkinlaista kojua ja koppia, josta myydään kovaan hintaan kaikenlaista härpäkettä. Täällä on muuten yllättävän paljon suomalaisia. Huomenillalla kisojen jälkeen on lipunostaneilla vapaa pääsy Guns n' Roses konserttiin, joka järjestetään rata-alueella. Tänä iltana olisi niin ikään vapaakonsertti Petronas Towerin juurella täällä keskustassa, mutta se ei taida olla ihan meikäläisen musiikkimakuun. Tunnistin esiintyjistä ainoastaan Back Street Boysin, ja se riitti.

Joo, lämpöä on pidellyt ja hikeä on puskenut kuin töissä konsanaan. Luojan kiitos ilmastoidusta hotellihuoneesta. Tällaista tällä kertaa.

17.3.2013, Thung wua laen beach ( sonniranta, Thaimaa)

Terve.
Räikkösen tämän päivän voittoisan ajon innoittamana, päätin lähteä Kuala Lumpuriin katsomaan ensi sunnuntain ajoja. Sopii nimittäin hyvin yhteen viisumin raukeamisen kanssa. Viikko Malesiassa on myös vähän vaihtelua tähän Thaimaan arkeen, joka on jo alkanut vähän tympimään. Ruokalistoilta ei enää löydy mitään uutta, ja mausteitakin joutuu lisäämään vaikka on pyytänyt "spicy" versiota tilatusta annoksesta.
Olutta löytyy neljää sorttia: Chang (minun suosikki), Singha, Leo ja Tiger -metsän eläimiä kaikki kuten meidän Karhu- mutta kaikkeen kyllästyy...

Tilasin räätäliltä viikko sitten kaksi pukua. Yhden tumman, ja yhden vaalean. Päällimmäinen syy on tyttären lähestyvät häät Phuketissa ensi kuun alussa, mutta olen kuullut niin paljon hyvää pukujen laadusta. Lisäksi harvemmin kotona on varaa tilata mittatilaustyönä tehtyä pukua. Huomenna pitäisi olla valmista, niin saa nähdä mitä tuli tilattua.

Tässä yhteydessä esitän myös toiveen, että sieltä kotipuolesta saapuvilla häävierailla olisi jotain tilaisuuteen sopivaa vaatetusta mukana päälle pantavaksi. Morsiamen isänä, puku tilaisuudessa päällä, en halua nähdä yhdistelmää camo-shortsit ja Chang-paita kenenkään päällä. Toivottavasti meni jakeluun.

Ei muuta uutta auringon alta.

PS. merivesi on 32 astetta Celsiusta

7.3.2013, Sukohthai

Hitsi että on hikistä. Onneksi ei tarvitse sen kummemmin huhkia. Illalla lämpötila laskee jonkin verran, ja silloin on ihan miellyttävää istua ravintolan terassilla ja seurata elämänmenoa.
Jokaisessa majapaikassani on ollut ilmastointi. Luin päivällä parturissa paikallislehdestä (katsoin kuvat, tekstistä kun en ymmärrä mitään), että ilmastointilaite maksaa noin 20 000 bahtia. Tämän hetkisestä majapaikastani maksan 500 (12,5 €) bahtia yö. Huone siivotaan päivittäin, petivaatteet ja pyyhkeet vaihdetaan joka toinen päivä. Henkilökuntaa on omistajaperheen lisäksi 5-6 henkilöä. Kaikissa huoneissa on televisio taivaskanavineen ja oma kylpyhuone. Aamiaisen käyn syömässä 30 metrin päässä sijaitsevassa nurkkapubissa, 200 bahtia (5 €) kaljoineen. Täytyy sanoa että täällä hinta/laatu suhde on aika kohdallaan.

Ymmärrän hyvin että rakennuskustannukset täällä ovat jotain ihan muuta kuin siellä kotisuomessa, mutta kuitenkaan en voi olla ihmettelemättä miten ero on näin huima. Vaikka tuossa aikaisemmin kirjoitin suurista tuloeroista, on selkeästi nähtävissä että täältä löytyy myös alati kasvava koulutettu keskiluokka. Koulut täällä eivät ole länsimaista tasoa, mutta alle kolmekymppistä valtaosalla on yliopistotutkinto takanaan, melko hyvä kielitaito, ja uudemmat autot allaan kuin meidän nuorisolla.

No niin, tää nyt oli taas tällaista ihmettelyä auringon alla, mutta kulttuuria on tullut seurattua myös toiselta kantilta.
Kuten jo totesin, olen tutustunut Thaimaan entiseen pääkaupungiin, Sukohthaihin. Kaupunki perustettiin 1200-luvulla, ja on muuten Unescon maailmanperintölistalla. Kivikasoja on tullut katseltua ennenkin, mutta itämainen kulttuuri erilaisen taustan myötä, on antanut uuden ja  toisenlaisen lähestymistavan yrittää ymmärtää asioita.

Alue on hyvin säilynyt, ja erittäin siisti. Turisteja on paljon, erototen ranskalaisia, mutta alue on niin suuri että jonoja ei juuri ilmene. Buddhahan täällä kuninkaan lisäksi on kaikkialla päälimmäisenä, mutta tässä mennään jo niin pitkälle menneisyyteen, että hindulaisia ja khmer-kulttuurin jäänteitä myös löytyy. Kävin niin ikään myös kansallismuseossa, jonka esittelyaineistosta 90 prosenttia koostui buddha-patsaista, mutta josta löytyi mielenkiintoinen osasto täynnä vanhoja aseita. Se siitä rauhaa rakastavasta kansasta.

Laitan liitteeksi myös kuvia Chiang Rain valkoisesta temppelistä.

2.3.2013, Sukohthai

Moi!
Päätin lähteä kulttuuririentojen pariin, kun rantaelämä alkoi kyllästyttämään. Lensin alkuviikosta takaisin Chiang Maihin, Balin matkasta kun ei sattuneista syistä tullut mitään. Olin jo lentokentällä odottamassa lentoa, kun pieni epävarmuus iski sielun sopukoista. Aloin nimittäin miettimään Indonesian viisumikäytäntöä. Olin jättänyt paluulipun ja majoituksen viimetinkaan, tarkoituksena tehdä varaukset matkaa edeltävänä iltana ja kuinka ollakkaan, tietoliikenneyhteydet olivat poikki kokonaisen vuorokauden.
Kentälle saavuttuani suuntasin lentolipun mukaisen lentoyhtiön toimistoon tiedustelemaan asian laitaa. Ystävällinen  -ja muuten indonesialainen- virkailija pyysi passiani, ja sen nähtyään hän totesi että hän ei minuna menisi Densibariin (Balille). Eurooppalainen passi kädessä, ilman paluulippua ja majoitusta, minut mitä suurimmalla totennäköisyydellä pidätettäisiin kuulusteluja varten. Kahden putkassa vietetyn yön ja kuulustelujen jälkeen, minut sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä lähetettäisiin takaisin mistä olen tullut. Asiaa hetken mietittyäni päädyin jättämään tämän kokemuksen väliin, ja suuntasin maahanmuuttoviranomaisten toimistoon, josta sain kuukauden pidennyksen viisumiin Thaimaassa. Kuten jo tuossa aiemmin totesin, rantaelämä alkoi tympimään, ja sitähän se Balin matkakin olisi ollut, joten päätin palata juurille ja suunnata takaisin erilaiseen pohjoiseen.

Chiang Mai oli entisellään, mutta edellisestä vierailusta viisastuneena, tiesin minne suunnata. Aloitin kaksi vuotta sitten järjestetyn maanviljelyyn liittyvän maailmannäyttelyyn tutustumisella. Oli muuten huikeat puitteet. Esimerkiksi yksi noin 400 neliömetrin katos oli täynnä erilaisia orkideoita. Alueella esiteltiin koko Thaimaan maatalous, huumeita lukuunottamatta, ja kaikki maan aiheeseen liittyvät ministeriöt olivat täällä edustettuina. Täytyy myöntää että olen itsekin pitänyt Thaimaata enemmän tai vähemmän kehitysmaana, mutta tämä käsitys on monessa mielessä muuttunut näiden reilun kahden kuukauden aikana.

Kävin myös yhdessä maan kuuluisimmista temppeleistä Wat phrathat doi suthepissa ja valaistuin. Näin siinä voi käydä. Kaljaa juon kyllä yhä edelleen, ja seksikin käy mielessä joka toinen minuutti, joten muutos ei ole kovin dramaattinen. Elämys paikkaan tutustumisena sen sijaan sitä oli.

Täältä matka jatkui Chiang Raihin, jossa kävin muun muassa rakenteilla olevassa valkoisessa temppelissä. Aivan uskomatonta käsityötaitoa, ja kuten totesin, rakennustyöt ovat vielä kesken. On vähän muuta kuin meidän elementtirakentaminen...

Kuten otsikosta käy ilmi, olen tällä hetkellä Thaimaan vanhassa pääkaupungissa, Sukohthaissa. Mutta siitä enemmän seuraavan päivityksen yhteydessä.

Aurinkoiset jä lämpimät talviterveiset täältä hikisestä Thaimaasta.

22.2.2013, Phuket

No niin, tässä on nyt taas mennyt tovi luovan tauon parissa, ympäristöä tarkkaillen. Matka on kulkenut poikki maan, hyvin puheliaan, naispuolisen sveitsiläisthaimaalaisen yksityiskuljettajani kertoessa ummet ja lammet tämän maan historiasta, arjesta, tavoista, politiikasta jne. Kilometrejä kertyi yhteensä noin 1500, joten voitte uskoa että olen saanut melko kattavan annoksen Thaimaa-tietoa.
Saavuin Koh Samuin kautta tänne Phuketiin. Kaikki turistirysät on nyt käyty läpi, ja olen saanut melko selkeän kuvan siitä, mitä loma Thaimaassa pitää sisällään. Kyseiset kohteet eivät olennaisesti poikkea toisistaan. Tarjonnan ja kysynnän lait pätevät myös matkailupalveluissa.

Kohderyhmät voi jakaa seuraavanlaisesti:

Eläkeläiset, jotka yleensä viettävät kohteessa pidemmän aikaa. Hotellin tulee tarjota kaikki tarpeellinen aamiaisesta illalliseen. He eivät juuri poistu hotellialueelta päivittäistä kyläkeskuksessa tehtävää, jalkakäytävää kolme kertaa edestakas, kävelyretkeä lukuun ottamatta.

Lapsiperheet, joille pitää olla puuhaa. Vesiliukumäkiä, eläinpuistoja ja muuta vastaavaa löytyy runsaasti. Tällaisiin paikkoihin ei satunnaisen matkailijan onneksi enää tarvitse mennä. Liian rauhatonta.

Pariskunnat, jotka yleensä viihtyvät rantabaarien läheisyydessä, drinkkien ja kylmän oluen parissa. Pienessä hiprakassa on sitten helpompi tutustua muihin "kohtalotovereihin", ja yhdessä naureskella kotona kärvisteleville ystäville, heh, heh,...

Sinkut ja karanneet, jotka haluavat seikkailuja. Kilteimmästä päästä aloitettaessa sukellusretket ovat suosituimpia. Yöelämä on täynnä toisiaan etsiviä mies- ja naisporukoita, joiden hormoonierityksen taso ylittää kaikki normit. Naisia yleensä onnistaa, mutta eivät miehetkään jää osattomiksi. Pientä korvausta vastaan voi hakea tyttöbaarista lohdutusta. On merkille pantavaa että farangi/thaityttö pareja näkyy tosi paljon myös päivänvalossa, ja kaikki tuskin ovat naimisissa olevia pariskuntia...

Kuriositeettina mainittakoon että hamburger Putte Hangosta on näköjään laajentanut liiketoimintansa myös tänne. Ihan tervetullut lisä mäkkäreiden ja burgerkingien joukkoon.

Tällaisia ajatuksia altaan ääreltä.

5.2.2013, Khao Lak

Tein veneretken rannikolta n. 60 km. päässä sijaitsevalle Similanin saaristoryhmälle. Kansallispuiston ominaisuudessa yhdeksästä saaresta koostuva kokonaisuus on tunnettu kirkkaista vesistään ja rikkaasta vedenalaisesta luonnostaan.
Noin 1,5 tuntia kestävä matka tehtiin pikaveneellä loistavissa olosuhteissa, kuin joskus kotopuolessa heinäkuisena iltapäivänä tyynessä kelissä Turunmaan saaristossa. Ensimmäisellä saarella viivyttiin 1,5 tuntia. Räpylät jalkaan ja sukelluslasit snorkeleineen päähän ja sukeltamaan. Olihan muuten kokemus. Muistan lapsuudessani kuinka päivittäin kesällä mentiin Märssaniin sukeltamaan, mutta näkyvyys veden alla vaihteli ja vesien loppukesästä lämmettyä, sitä ei ollut juuri lainkaan. Täällä näkyvyyttä oli ainakin 10 metriä ja kaloja kuin akvaariossa konsanaan. Oli isoja, oli pieniä ja kaiken värisiä. Aivan mahtava kokemus. Tässä yhteydessä nautittiin buffelounas, sukeltelua vielä tovin, ja matka jatkui seuraavalle saarelle. Varusteet jälleen päällä ja veteen. Taas näkyi akvaariokaloja, korallia mutta edellisestä paikasta poiketen täällä uiskenteli myös merikilpikonnia. Nämä n. metrin halkaisijaltaan olevat otukset saatiin uimaan meidän seurassa banaania ruokkimalla. Täältä matka jatkui upealle hiekkarannalle jolla nautittiin kakkukahvit uimisen ja sukeltelun lomassa. Ei pöllömpi päivä paratiisissa.

1.2.2013, Khao Lak

Thaimaa on vastakohtaisuuksien maa. Jotkin asiat ovat aivan huipputasoa, ja osa taas on täysin rempallaan. Vastakohtaisuus näkyy myös tämän 66 miljoonaisen kansan tulonjaossa. Oho! Ensimmäinen Thaimaassa näkemäni yläosaton, mutta takaisin itse asiaan. Rikkaat ovat käsittämättömän rikkaita ja köyhät rutiköyhiä. Köyhin väestönosa on maanviljelyksestä elantonsa saavat. Täällä ei tunneta maataloustukia siinä muodossa kuin meillä, vaan raha on revittävä sieltä mistä sen saa. Uskoakseni oravannahkakauppa kukoistaa näissä piireissä, palveluiden ja tavaroiden vaihtaessa kohdetta ja omistajaa.

Käytin tässä taannoin hammaslääkäripalveluita hampaasta irronneen paikan korjaamiseen. Ajanvarausta ei tarvittu, toimenpide tehtiin nopeasti, ja ensimmäistä kertaa elämässäni se ei sattunut lainkaan!!! Koko lysti maksoi n. 20 euroa. Tilat olivat siistit ja asialliset, kuin meillä konsanaan, ja laitteet olivat viimeistä huutoa. Lääkäri by the way oli erittäin viehättävä nuori nainen.

Eilen näin ensimmäistä kertaa elämässäni kuolleen ihmisruumiin. Kävellessäni iltapäivällä rantaa pitkin takaisin kämpille päin, huomioni kiinnittyi rannalla seisoskelevaan ihmisjoukkoon. Äkkisilmäyksellä ajattelin kyseessä olevan jonkinlainen viranomaisten valmiusharjoitus ehkä tsunamin varalta. Kohdalle tullessani minulle kuitenkin selvisi karu totuus. Rannalla makasi noin kolmekymppinen kuollut nuorukainen, ja hänen vieressään istui kaksi järkyttynyttä nuorta naista.
Tapahtumaketju oli ollut seuraavanlainen: seurueeseen kuulunut nuorukainen oli sanonut tytöille menevänsä uimaan. Tässä kohtaa rantaa on rosoinen kallion kieleke, joka vuoroveden vaikutuksesta on aika ajoin osittain veden peittämä. Olosuhteet leväkasvustolle ovat otolliset, ja kaikki tietävät kuinka liukasta kalliolla oleva märkä levä voi olla. Kaveri oli takaraivossa olleesta haavasta päätellen liukastunut kalliolla seikkaillessaan ja lyönyt päänsä, menettänyt tajuntansa ja hukkunut. Tytöt alkoivat tietenkin jonkin ajan kuluttua ihmettelemään kun kaveria ei näy missään, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Järkyttävä lomanloppu paratiisissa.