Hitsi että on hikistä. Onneksi ei tarvitse sen kummemmin huhkia. Illalla lämpötila laskee jonkin verran, ja silloin on ihan miellyttävää istua ravintolan terassilla ja seurata elämänmenoa.
Jokaisessa majapaikassani on ollut ilmastointi. Luin päivällä parturissa paikallislehdestä (katsoin kuvat, tekstistä kun en ymmärrä mitään), että ilmastointilaite maksaa noin 20 000 bahtia. Tämän hetkisestä majapaikastani maksan 500 (12,5 €) bahtia yö. Huone siivotaan päivittäin, petivaatteet ja pyyhkeet vaihdetaan joka toinen päivä. Henkilökuntaa on omistajaperheen lisäksi 5-6 henkilöä. Kaikissa huoneissa on televisio taivaskanavineen ja oma kylpyhuone. Aamiaisen käyn syömässä 30 metrin päässä sijaitsevassa nurkkapubissa, 200 bahtia (5 €) kaljoineen. Täytyy sanoa että täällä hinta/laatu suhde on aika kohdallaan.
Ymmärrän hyvin että rakennuskustannukset täällä ovat jotain ihan muuta kuin siellä kotisuomessa, mutta kuitenkaan en voi olla ihmettelemättä miten ero on näin huima. Vaikka tuossa aikaisemmin kirjoitin suurista tuloeroista, on selkeästi nähtävissä että täältä löytyy myös alati kasvava koulutettu keskiluokka. Koulut täällä eivät ole länsimaista tasoa, mutta alle kolmekymppistä valtaosalla on yliopistotutkinto takanaan, melko hyvä kielitaito, ja uudemmat autot allaan kuin meidän nuorisolla.
No niin, tää nyt oli taas tällaista ihmettelyä auringon alla, mutta kulttuuria on tullut seurattua myös toiselta kantilta.
Kuten jo totesin, olen tutustunut Thaimaan entiseen pääkaupungiin, Sukohthaihin. Kaupunki perustettiin 1200-luvulla, ja on muuten Unescon maailmanperintölistalla. Kivikasoja on tullut katseltua ennenkin, mutta itämainen kulttuuri erilaisen taustan myötä, on antanut uuden ja toisenlaisen lähestymistavan yrittää ymmärtää asioita.
Alue on hyvin säilynyt, ja erittäin siisti. Turisteja on paljon, erototen ranskalaisia, mutta alue on niin suuri että jonoja ei juuri ilmene. Buddhahan täällä kuninkaan lisäksi on kaikkialla päälimmäisenä, mutta tässä mennään jo niin pitkälle menneisyyteen, että hindulaisia ja khmer-kulttuurin jäänteitä myös löytyy. Kävin niin ikään myös kansallismuseossa, jonka esittelyaineistosta 90 prosenttia koostui buddha-patsaista, mutta josta löytyi mielenkiintoinen osasto täynnä vanhoja aseita. Se siitä rauhaa rakastavasta kansasta.
Laitan liitteeksi myös kuvia Chiang Rain valkoisesta temppelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti