Terveisiä Uudesta Seelannista!
Matka oli pitkä mutta kaiken se kestää. Kilometrejä tuli 24 000 44 tunnin aikana (motoristikavereille ironbutt-terveiset), ja yhtäjaksoisesti tuli valvottua 50 tuntia. Ilmeisesti pitkään valvomisen myötä en ole tuntenut aikaeroväsymystä, vaan päässyt heti paikalliseen rytmiin. Seuraavassa vähän itse matkaan liittyviä huomioita.
Lontoossa selvisi että Los Angelesin välilaskua varten tarvitaan viisumi. No, nou hätä. Ystävällisen ja avuliaan lentokenttävirkailijan myötäavustuksella asia hoitui netin kautta.
LA:ssa jopa lentoyhtiön henkilökunnalla oli pasmat sekaisin. Jo pelkästään hygieenisistä syistä kone piti tyhjentää siivousta varten. Kaikista matkustajista otettiin tämän myötä kasvokuvat ja sormenjäljet!!! Vittu (anteeksi). Tunnin kestävän terminaalissa istumisen johdosta kohdellaan kuin rikollista!
Olisi pitänyt kieltäytyä, mutta olin tuolloin jo niin väsynyt. Nyt kyllä vähän harmittaa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten olisi käynyt. Ehkä matkakohde olisi vaihtunut Karibiaan, tarkemmin sanottua Kuuban quantanamoon. Reklamaatio epäasiallisesta kohtelusta on kyllä jo meilattu B. Obamalle ja lähetetty tiedoksi E. Tuomiojalle. En odota vastausta.
Kahden maassa vietetyn päivän myötä tehtyjä huomioita:
-veri ei pakkaa päähän vaikka täällä maapalloa tarkastellen kuljetaan
 ylösalaisin
-aurinko etenee vastapäivään!
-maan asukkaista kahdeksalla kymmenestä on hörökorvat (maorit ei ole laskuissa mukana)
Korvista tuli mieleen hobitit. Täytyypä katsoa myös jalkoja...
-ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia

Tässä vähän tilannetietoa. Ikävä kyllä kuvien lataamisesta ei tällä kerralla tullut mitään. Ehkä ensi kerralla onnistaa.
Jani