29.11.2012, Motueka

Uudesta Seelannista löytyy lukuisia kansallispuistoja, jotka niin ikään on valjastettu matkailupalvelujen tarjontaan. Puistot ovat ahkerassa käytössä ja tämä edellyttää tiettyjen toimintojen rakentamista ja niiden ylläpitoa. On rakennettava polkuja, siltoja, käymälöitä, leirintäpaikkoja ym.. 

Täällä nämä tehtävät on annettu meillä ympäristöministeriötä vastaavan department of conservation-nimisen valtiollisen elimen hoidettavaksi. Se rakentaa ja ylläpitää edellämainittuja toimintoja, ja koska matkailusta saatavat tulot ovat huomattavat, on myös toimintamäärärahat ilmeisesti sen mukaiset. Kaikki paikat ovat kunnossa ja henkilökuntaa löytyy kaikkialta.

Tein kahden päivän pituisen patikkaretken Abel Tasmanin mukaan nimettyyn kansallispuistoon. Liikkeelle lähdettiin aikaisin aamulla taksiveneella. Valitsin n. 30 km. pitkan rannikkoa myotailevan reitin. Kippari pysahteli matkan varrella kertoen aina jotain puiston historiasta ja muusta asiaan liittyvasta. 
Rannikko on puuston ja kasvillisuuden peittamaa kalliota. Rantaviivan rikkoo turkoosin varisen veden tayttamat upeat hiekkarantaiset poukamat. Maisema on kuin paratiisista, ja hei, tuonne meika on menossa!
Perille paastya tutustuin eraaseen sveitsilaiseen heppuun jolla oli sama matkasuunnitelma, ja niin lahdettiin liikkeelle kahteen pekkaan. Alkumatka oli jyrkkaa nousua, huh, huh, mutta tasoittui sitten. Reitti kulki rehevan luonnon lapi kiemurrellen, ja vahan valia aukeni upeat nakoalat merelle ja kullanhohtoisille hiekkarannoille.
Reitti kulki kahden tallaisen rannan kautta. Vuorovedesta johtuen "jouduimme" lohoilemaan ensimmaisella rannalla laskuvetta odottaen. Melkein siina nahka paloi.
Mika oli yllattavaa, kansallispuiston ollessa kyseessa, oli kesamokin tapaisten rakennusten maara ja yleensaottaen niiden olemassaolo alueella. Minulle kerrottiin etta puisto on perustettu 1940-luvulla, jolloin rakennuksissa asui kalastajaperheita. Talla hetkella rakennukset olivat poikkeuksetta vapaa-ajan asuntoja. Vuokrasopimuksia ilmeisesti jatketaan meilla Hangossakin tutun mallin mukaan.

Tehtyja huomioita:
-kiwi on taalla ensisijaisesti syntyperainen siirtolaisten jalkelainen, ei lintu eika hedelma
-kaupankassa-automaatit ruokakaupassa (ostokset viivakoodilukijan lapi telineessa olevaan kassiin, rahat tai kortti koneeseen ja kone sylkaisee kuitin)

PS. Seka padi etta puhelin (samsung) tilttasi kesken kirjoittamisen joten jouduin jatkamaan paikallisella koneella, josta ei loydy pilkkuja a:n tai o:n paalle 

25.11 2012, Motueka

Jag har dagligen läst lokalblad och blivit positivt överraskad av det rika innehållet. Tidningarna har såklart en lokal betoning, men även internationellt viktiga nyheter ingår i utbudet.
Nyheterna är dessutom skrivna i klarspråk. T.ex. begreppet "en man i medelåldern", skrivs här enligt modellen" Jukka Nevanperä, 47, oberoende om man gjort till eller från sig. Alla vet vem det är frågan om, och inga rykten uppstår. Praktiskt.

Apua!!!

tämä valitsemani blogiohjelma on syvältä..., mutta sen syvemmälle asiassa menemättä, niin olisin kiitollinen hyvistä neuvoista liittyen kuvien lataamiseen.
Miten esim. saan "pakattua" kuvat pienempään kokoon näillä v...n samsungeilla, ja onko esim. youtube yksi tapa julkaista kuvia, ja jos on, niin miten se tehdään?

 Mikäli joku vaivautuu neuvomaan, niin please, make it easy. No rocket science. Kuvia meinaan on jos joku niitä kaipaa.

Kulkuriterveisin
Jani

22.11.2012, Christchurch

Uusi Seelanti on puutarhurin, tai ainakin sellaiseksi pyrkivän, unelma. Puistot ovat hyvin hoidettuja ja niissä kasvaa lähes kaikkea mitä maa kasvien muodossa päällään kantaa. Melkein kaikki kasvit ja puut ovat istutettuja. Näin on ollut jo siirtolaisuuden alettua n. 160 v. sitten. Tuolloin syynä oli mitä ilmeisemmin kaukokaipuu kotimaahan. Haluttiin saada jotain elävää muistuttamaan kotimaasta ja sen luonnosta. On kukkatarhaa, yrttitarhaa ym, you just name it.

Istuin parvekkeella aamuauringossa selaten turistioppaita, ja silmiini osui opastettu polkupyöräretki! keskustan nähtävyyksiin, lähtö klo. 10:00 am. Mikä sen mukavampi tapa nähdä kaupunki turvallisesti, "seuraa johtajaa" periaatetta noudattaen. Tartuin tilaisuuteen, koska ilma oli mitä loistavin.
Tässä yhteydessä mainittakoon se rauhoittava tieto, että täällä on kypäräpakko myös polkupyöräilyssä.
Liikkeelle lähdettiin 6 hlön seurueessa, opas mukaanlukien. Reitti kulki pääosin pyöräilyyn varatuilla väylillä, ja pysähdyksiä oli tuhkatiheään, pätevän oppaan selostaessa hyvin vapaamuotoisesti mutta asiantuntevasti nähtävyyksistä.
Kuten jo aiemmin blogissa totesin paikallisten luonnonläheisyydestä,
oli tämäkin retki hyvin luontopainotteinen.
Christchurchin hoidettu puistopinta-ala on New Yorkin central parkin, ja Lontoon hyde parkin jälkeen maailman kolmanneksi suurin. Puisto on luontokäytävin yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Alueelta löytyy mm. n. 160 v. sitten istutettua puustoa, joka suotuisissa olosuhteissa on kasvanut sen kokoiseksi, että lajia paikoitellen vaikea tunnistaa. Männyn tyvi saattaa olla 2m. halkaisijaltaa!
Pikantti erikoisuus oli puistoon kuuluva 1,6ha kokoinen alua alkuperäistä luontoa, joka kuin ihmeen kautta on säilynyt meidän aikaamme asti, ja jota nyt pyritään varjelemaan kaikin keinoin.
Opas vei meidät myös "red zone" kutsutulle alueelle, joka kärsi pahiten  v.2011 maanjäristyksessä. Näky oli lohduton, vaikka järistyksestä on kulunut jo lähes 2 v. Purkutyöt on vielä pahasti kesken mutta uudisrakentaminen on kuitenkin jo paikoitellen alkanut. Ilmasta oli aistittavissa optimismi ja usko tulevaisuuteen.

Tehtyjä havaintoja:
-valmiiksi pilkotut keraamiset polttopuut..., luonnonsuojelua?
-kaupankassa kassittaa kaikki ostokset, myös ruokakaupassa

Another rainy day!
Ihmiset täällä elävät hyvin lähellä luontoa. Asia on sinänsä ymmärrettävä, koska valtaosa elinkeinoista liittyy tavalla tai toisella luontoon. Olosuhteet eivät aina ole niin helpot ja suotuisat.
Varmaan osittain tästä johtuen ihmisillä on melko ronski elämänasenne. Kaikesta, myös vakavista asioista, puhutaan hyvin suorasukaisesti mutta pilailevaan sävyyn, itseironiaa unohtamatta.
Yhteiskunnassa vallitsee kuitenkin melko tiukat moraalisäännöt ja vaikka valtaosa kansasta on katolilaisia, voisi väittää että he ovat monessakin mielessä hartaampia luterilaisia kuin me.

Muistan vielä ajan kun Grillin baarissa joutui oluen seuraksi tilaamaan voileivän. Sama oli käytäntö junan ravintolavaunussa armeijalomien aikaan. Täällä käytänto on vielä samankaltainen. Alkoholin tarjoilu ravintoloissa päättyy kun keittiö sulkeutuu. Anniskelulupa on sidottu ruuan tarjoiluun, perusteena että tyhjään vatsaan juominen humalluttaa liikaa. Olutta saa tiskiltä mutta tiukat tuodaan aina pöytiin.
Alkoholin myynti on pääosin keskitetty meidän Alkon tapaisiin liikkeisiin, siis myös miedot juomat.

Ravintoloiden sisustus on hyvin kurinalaista ja seesteitä, ellei peräti askeettista. Monesti tulee mieleen tyhjä liiketila, johon on kannettu teräsrunkoiset pöydät ja tuolit. Pöydillä ei yleensä ole edes pöytäliinoja. Siinä sitten istut ja katselet tyhjiä seiniä, kylmä muovi perseen alla.
Ei muuten tule juotua liikaa, viihtymisestä puhumattakaan.

Tehtyjä huomioita:
-yleiset vessat puhuvat, mutta eivät onneksi kuule tai kuuntele
-kaksi viikkoa vanhan sängen ajaminen muuttaa olemusta yllättävän paljon
See'ya!

19.11.2012, Greymouth

Jordbruket avviker ganska väsentligt från det vi är vana med. Största delen av marken används som betesmark för boskapsdjur inom köttproduktionen.
Det allra vanligaste djuret är såklart får, som jag hittils enligt räkningarna har sett 357 212 st. Jag har faktiskt sovit väldigt bra om nätterna. Även kossar och rådjur finns det gott om.
Det ända växtodlandet jag hittils kunnat observera består av vin och körsbärsodlingar. Trots den kraftiga inhemska livsmedelsproduktionen, är matpriserna rätt så höga. Speciellt på kött. Det beror antagligen på att exporten drar bra.

Fast jag inte sett några spannmålsodlingar, så finns här faktiskt egen ölproduktion. De två största bryggerierna är Speight's och Monteith's. Jag blev erbjuden ett ypperligt tillfälle att få bekanta mig med den lokala ölkulturen här i Greymouth, hemmastaden för Monteith's. De säger att staden toppar landet i ölkonsumtion.
Jag deltog i en guidad rundvandring på bryggeriet, och blev bjuden på smakprov av deras produkter. Smaskens!

Observationer:
-pratade igår finlandssvenska för första gången under resan
-nutidens ungdom äter mat som luktar konstigt

17.11.2012, Franz Josef

Tänään oli reissun ensimmäinen sadepäivä. Sade ei kyllä sinänsä ole kovin epätavallinen sääilmiö tällä alueella. Vuotuinen sademäärä on täällä nimittäin tuollaista 5m luokkaa, kun se siellä kotona taitaa liikkua 0,5-1,0m paikkeilla.
Runsaiden sateiden kanssa vuorottelevasta auringonpaisteesta ja suhteellisen lämpimästä ilmastosta johtuen, kasvillisuus on todella rehevää verrattuna vuoriston idänpuoleiseen osaan saarta.

Aloitin päivän vierailulla paikallisella, Franz Josef-nimisellä jäätiköllä. käveltyäni ensin pari kilometriä sateessa, viereeni pysähtyi auto jonka kuljettaja tarjosi kyytiä jäätikölle. Heppu oli kotoisin San Franciscosta ja kahden viikon lomamatkalla täällä. Kiireestä johtuen hän oli päätynyt vuokraamaan auton, että ehtisi käymään läpi koko maan. Mukava heppu.
Itse jäätikkö, tai mitä siitä nyt näki, ei ollut kovin kummoinen. jäätikön uomaa rajaavat vuorenrinteet sen sijaan olivat upeat. Jyrkät rinteet oli täysin puuston peitossa, lukuisten vesiputousten paikoitellen halkoessa tätä upeaa maisemaa. Pääsin "mukavan hepun" kyydissä myös takaisin kylille.

Kahvit juotuani lähdin sademetsävaellukselle. Aivan oikein, kasvillisuus on aivan käsittämättömän rehevää! Metsiin on raivattu polkuja tähän tarkoitukseen, muuten eteneminen olisi mahdotonta. Metsä on vihreän sammaleen peittämien puunrunkojen, jättiläissaniaisten ja palmua muistuttavien puiden tiheä sekamelska. Apinat ja isot käärmeet vaan puuttuvat, onneksi.
Edellä mainittujen luontotyyppien esiintyminen näin rajatulla alueella tekee vaikutuksen, ainakin minuun. Tätä kirjoittaessani taivas on kirkastunut, joten taidanpa siirtyä terassille olutta maistelemaan. Heippa!

Tehtyjä huomioita:
-taxfreetupakka loppui, askin hinta 12€!
-ravintoloiden miestenvessoissa on tv, josta voi seurata rugbyä tai krikettiä kusemisen lomassa
-matkailu avartaa (ihan totta) ja ei ole yksinäistä edes yksin

15.11.2012, Queenstown
Queenstown oli sitä mitä luvattiin. Varsinainen seikkailijoiden paratiisi, jokaiselle jotakin, peruselementteinä kaunis ja monipuolinen luonto. Ironista sinänsä että nuo elementit löytyvät myös Hangosta, mutta miten huonosti niiden hyödyntäminen matkailutarkoitukseen on toteutunut. Ainakin täältä tarkasteltuna.
Itse otin osaa jokiristeilyyn, joka tehtiin n. 6 m pitkällä, alumiinista valmistetulla avoveneellä. Vene oli varustettu 450 hv V8 mootorilla ja kahdella vesijetillä. Huippunopeutta 10 hlö kuormalla kertyi n. 40 solmua.
Reitti kulki syvän Skippers Canyon-nimisen kanjonin pohjalla kiemurtelevassa joenuomassa. Leveyttä virralla oli 20-30 m. Samaa uomaa käytetään myös suurissa kumiveneissä tapahtuvaan, raftingiksi kutsuttuun koskenlaskuun.
Maisemat, joita on käytetty mm. elokuvassa satu sormusten herrasta, olivat todella satumaiset.
Ja arvatkaa mitä. Meikä vuokrasi maastopyörän!, jonka sai hiihtohissillä kuljetettua vuoren laelle. Korkeuseroa kertyi n. 1000m. Kyseisen vuoren rinteessä, metsän siimeksessä, kiemurteli tähän tarkoitukseen rakennettu rata. Aivan hervoton juttu! Laskin radan 5 kertaa, ja olisin vielä halunnut jatkaa, mutta jalat olivat jo siinä vaiheessa hyytelöä, ja en halunnut että käy vanhanaikaisesti... you know.
Seuraavaksi matkaan Franz Josef/Maui-nimiseen paikkaan, mutta siitä seuraavassa päivityksessä enemmän.

Tehtyjä huomioita:
-kaikkialla sanotaan "g'däi, hau aar juu" niin kuin oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, mutta sinänsä kaunis tapa
-japanilaiset pariskunnat kävelevät aina käsikädessä preussilaiseen marssitahtiin
-polkupyörällä ajon ei välttämättä tarvitse olla vaarallista,kunhan tiedostaa riskit, ja ottaa ne huomioon
-paljon isotissisiä tyttöjä, jotka hymyilee kohdattaessa?

13.11.2012, Queenstown

Bästa tittare!

Efter tre dagar i Invercargill, har jag nu förflyttat mig till utelivsaktiviteternas paradis Queenstown.
Från Invercargill kan nämnas en eftermiddagsresa i bil med en aussie, som pratade i ett, och i en sådan takt, att jag kanske förstod hälften. Bra även så.
Vi åkte längs kusten i jakt efter sjölejon och gullögda? pingviner. P.g.a allt prat körde vi otaliga gånger i vilse.

Det första målet, sjölejon, kunde bäst bångas vid Catlings Coast. Då vi äntligen anlände dit, låg där faktiskt ett flertal. Honorna var som våra där hemma, men hanorna var enorma. Aussien, som var född och uppväxt i ''bushen'' som han själv sade, gick så nära en hane, att den rytade till. Bushmannen sprang som av gammal vana. Det finns ju allt möjligt med vassa tander i Australien.
Till följande på span efter de gulögda pingvinerna. Bästa chansen att se dem var vid Curio Bay.

På vägen dit sade jag åt aussien att jag bra kunde föreställa mig några typer där hemma, som kunde ha gula ögon. Det brukar i allmänhet sluta fatalt, oberoende av orsak.

Vi hade tur, för på stranden tassade faktiskt en pingvin. Och tro mig eller inte, den hade faktiskt gula ögon!

Efter resan åkte vi till pubben där vi träffats föregående kväll. Vi tog några farvalsbärs, bytte e-post adresser och bjöd varann pa besök till respektive.

Det ar sorgligt att konstatera hur dåliga dataförbindelser de har här. S...n, nu försvann å, ä och ö prickarna P.g.a. det gar det tyvarr inte att ladda foton den har gangen heller.

Observationer:
-fagelsang ar den vackraste sang jorden bar
-sandflugor biter och betten kittlar som f...n
-vanstertrafiken ar svaranpassad

Terveisiä Uudesta Seelannista!
Matka oli pitkä mutta kaiken se kestää. Kilometrejä tuli 24 000 44 tunnin aikana (motoristikavereille ironbutt-terveiset), ja yhtäjaksoisesti tuli valvottua 50 tuntia. Ilmeisesti pitkään valvomisen myötä en ole tuntenut aikaeroväsymystä, vaan päässyt heti paikalliseen rytmiin. Seuraavassa vähän itse matkaan liittyviä huomioita.
Lontoossa selvisi että Los Angelesin välilaskua varten tarvitaan viisumi. No, nou hätä. Ystävällisen ja avuliaan lentokenttävirkailijan myötäavustuksella asia hoitui netin kautta.
LA:ssa jopa lentoyhtiön henkilökunnalla oli pasmat sekaisin. Jo pelkästään hygieenisistä syistä kone piti tyhjentää siivousta varten. Kaikista matkustajista otettiin tämän myötä kasvokuvat ja sormenjäljet!!! Vittu (anteeksi). Tunnin kestävän terminaalissa istumisen johdosta kohdellaan kuin rikollista!
Olisi pitänyt kieltäytyä, mutta olin tuolloin jo niin väsynyt. Nyt kyllä vähän harmittaa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten olisi käynyt. Ehkä matkakohde olisi vaihtunut Karibiaan, tarkemmin sanottua Kuuban quantanamoon. Reklamaatio epäasiallisesta kohtelusta on kyllä jo meilattu B. Obamalle ja lähetetty tiedoksi E. Tuomiojalle. En odota vastausta.
Kahden maassa vietetyn päivän myötä tehtyjä huomioita:
-veri ei pakkaa päähän vaikka täällä maapalloa tarkastellen kuljetaan
 ylösalaisin
-aurinko etenee vastapäivään!
-maan asukkaista kahdeksalla kymmenestä on hörökorvat (maorit ei ole laskuissa mukana)
Korvista tuli mieleen hobitit. Täytyypä katsoa myös jalkoja...
-ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia

Tässä vähän tilannetietoa. Ikävä kyllä kuvien lataamisesta ei tällä kerralla tullut mitään. Ehkä ensi kerralla onnistaa.
Jani