Tässä taitaa olla tämän reissun viimeinen päivitys. Yritän seuraavassa vähän ruotia mennyttä ja summata kokemaani.
Alkajaisiksi on todettava että yhtään ei kaduta. Matka on ollut sitä mistä olen aina uneksinut, seikkailu vailla vertaansa. Matkaan olisi tietenkin voinut lähteä jo nuoremmallakin iällä, mutta perheen perustaminen ja siihen liittyvien velvollisuuksien ja vastuiden hoitaminen on ollut etusijalla. Ja kun aloittaa hyvissä ajoin, voi elämästä nauttia myös tähän malliin kohtalaisen terveenä keski-ikäisenäkin.
Iän mukanaan tuoma kokemus on ehkä ollut myös eduksi siinä mielessä, että on paremmin ymmärtänyt näkemäänsä ja kokemaansa, sekä osannut verrata sitä omiin lähtökohtiinsa paremmin kuin mitä nuoremmalla iällä olisi kyennyt. Nuorempana olisin luultavasti jäänyt tälle tielle, mutta mitä se sitten olisi tuonut mukanaan on jo ihan toinen juttu, jota ei kannata edes miettiä. Olen hyvin tyytyväinen ja ylpeä eletystä elämästä. Mitään en vaihtaisi.
Tässä on myös ollut hyvää aikaa miettiä elämäänsä kokonaisuutena, menneisyyttä, tätä hetkeä ja tulevaisuutta, sekä ennen kaikkea sitä mikä elämässä on olennaista. Tämä olennaisen syvällinen pohdinta yhdessä eletyn ja koetun kanssa, on auttanut paremmin ymmärtämään elämän perusasioita ja myös asettelemaan näitä osin uuteen tärkeysjärjestykseen. Tuntuu että moni asia on sen myötä selkeytynyt, ja on löytynyt tietynlainen mielenrauha.
Tässä ei nyt ole kyse mistään valaistumisesta tai uskoon hurahtamisesta, vaan ihan elämän perusasioista, elämänarvoista. Tuntuu että siellä kotioloissa ei ole riittävästi aikaa tai mahdollisuuksia miettiä ja keskustella näistä jutuista. On tietenkin selvää että etäisyys kaikkeen kotona olleeseen on myös helpottanut pohdintaa. Asioita on pystynyt tarkastelemaan ikään kuin ulkopuolisen silmin.
Monia varmaan kiinnostaa mitä tällainen lysti maksaa. Rahaa palaa, myönnän sen, mutta tärkein pääoma löytyy korvien välistä. Jos sitä löytyy riittävästi matkalle lähtöön, niin raha ei ole esteenä. Perustarpeet saa tyydytettyä hyvinkin pienen matkakassan turvin, ja ainahan voi välillä tehdä ihan rehellistä ansiotyötä. Olen myös huomannut että avustusjärjestöt ovat auliita ottamaan palvelukseensa kielitaitoista väkeä.
Kielitaidosta puheenollen englannilla pärjää hyvin, Thaimaassa jopa suomenkielellä, jota valtaosa kansasta ymmärtää yhtä huonosti kuin englantia. Tämä tosiseikka on aiheuttanut monta kommellusta matkani varrella, mutta rento suhtautuminen asioihin on tehnyt niistä lähinnä huvittavia puolin ja toisin.
Miten tästä eteenpäin? Kyllähän se on niin että kun pääsee reissaamisen makuun, niin sille ei näy loppua niin kauan kun on terveys tallessa. Tämä kiihtyvällä vauhdilla rappeutuva ruumiini on siis avainasemassa, ja siksi tulen panostamaan sen hyvinvointiin monipuolista liikuntaa lisäämällä (liitteenä eräältä liikunnanohjaajalta saamani ohjeet). Aion jatkaa b,e2 ja r vitamiinien nauttimista säännöllisesti, sekä henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi jatkaa keskusteluita herra Changin ja hänen kollegoidensa kanssa.
Nyt keskityn elämään tätä hetkeä ja aika näyttää mitä kaikkea mielenkiintoista ja jännittävää tulevaisuus tuo tullessaan.
Hauskaa vappua, ja olkaa ihmisiksi.
